Palautetta kehiin

Hyvät ystävät, nuorenne ovat melkoisia riiviöitä

Oho, tämä olikin vanhempainillan puhe.  Tässä on oikea.

Hyvää huomenta!

Me ihmiset olemme melko käteviä tätä nykyä. Avaruuskin on valloitettu ja monta sairautta kukistettu. Entistä useamman sukulaispiiristä löytyy tohtoreita ja ties minkä alan huippuammattilaisia. Kouluopetuksemmekin on maailman huippua mutta hyvän palautteen antaminen on edelleen yksi vaikeimmista asioista. Kehitystä on varmaan tapahtunut mutta kehitysvaraa on vielä rutkasti jäljellä.

Yhteiskunnan rakenteet ja etenkin ihmissuhteet ovat menneet entistä mutkikkaammiksi. Kaiken paineen keskellä ihmisten huomio keskittyy yhä enemmän erilaisiin ongelmiin ja sitä kautta omaan itseen. Toisten huomioiminen ja jopa ystävyyssuhteiden hoitaminen jäävät helposti taka-alalle. Ja juuri niitä tarvitsemme selviytyäksemme erilaisista paineista.

Hyvän palautteen antaminen on parhaasta päästä lähimmäisen huomioimista. Arvostelu ja tuomitseminen tai vaikeneminen onnistuu kaikilta mutta hyvän palautteen antamiseen tarvitaan selkärankaa ja on haaste johon jokaisen pitäisi tarttua. 

Yleensä hyvän palautteen antaminen ajatellaan tulevan ylhäältä ja alaspäin, esimerkiksi siten että vanhemmat antaa palautetta lapsilleen, opettajat oppilailleen, työnantaja työntekijälleen ja niin edelleen. Mikään ei kuitenkaan kiellä toimimasta myös toisinpäin. Opettajaa ei vahingoita, jos hän joskus kuulee että olet tajunnut uuden jutun juuri hänen ansioistaan. Äiti ei sairastu siihen, vaikkakin saattaakin hetkellisesti järkyttyä, kuulleessaan kiitosta vaikkapa pyykin pesemisestä. Että silleen.

Rohkeasti vaan hyvää palautetta kehiin…

Mukavaa päivää kaikille, ootte ihan oikeesti mukavia ettekä riiviöitä. Aloitus oli tsoukki.

Ettei veto loppuis

Hyvää huomenta!

Noustessani aikaisin aamulla huomasin yllätyksekseni, että kello on kymmenen. Jaa, että mitenkä se oli mahdollista? No siten, että seinäkellosta oli loppunut veto illalla kymmeneltä ja siinä se tökötti paikallaan.

 

Ensimmäinen reaktioni oli että mites se nyt jo on seisahtunut. Justiinhan minä sen vedin täyteen vetoon. Tarkemman pohdinnan jälkeen tajusin ettei se nyt kumminkaan niin justiin ollut. Aika vaan menee niin kovaa.

Valitettavasti meidän oman jaksamisen ja huoltamisen kanssa tilanne on usein yhtä petollinen. Justiinhan mä olen syönyt, huilannut, pitänyt lomaa, käynyt lääkärintarkastuksessa, kuntoilemassa, uimassa, kävelyllä ja niiiiiin edelleen. Kuulostaako tutulta? Tarkempi pohdinta kuitenkin paljastaa  että onhan siitä nyt sittenkin kulunut aikaa vähän enemmän.

Itsensä huoltamiseen pitää ottaa aktiivinen ote. Kirjoitan tämän ennenkaikkea itselleni mutta kokemuksesta tiedän, että muutama muukin on kanssani samoilla linjoilla. Ja vaikka tämä aihe ei nyt oikein nappaa eli asiat on kunnossa niin tallenna tämä silti henkiseen selkäreppuun – saatat tarvita sitä tulevaisuudessa.

Elämän-peli on arvokas ja ainutlaatuinen juttu – siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Varaelämiä ei ole kuin tietokonepeleissä. On vain yksi elämä ja sen hoitamiseen ja huoltamiseen kannattaa suhtautua alusta asti vakavasti. Formula-asiantuntijan kommenttia vielä lainaten. Ensimmäisessä mutkassa kisan voi ainoastaan hävitä.

Tässäpä tämä. Säilyttäähän elämänkellonne hyvä vedossa ja oikeassa ajassa!