Palautetta kehiin

Hyvät ystävät, nuorenne ovat melkoisia riiviöitä

Oho, tämä olikin vanhempainillan puhe.  Tässä on oikea.

Hyvää huomenta!

Me ihmiset olemme melko käteviä tätä nykyä. Avaruuskin on valloitettu ja monta sairautta kukistettu. Entistä useamman sukulaispiiristä löytyy tohtoreita ja ties minkä alan huippuammattilaisia. Kouluopetuksemmekin on maailman huippua mutta hyvän palautteen antaminen on edelleen yksi vaikeimmista asioista. Kehitystä on varmaan tapahtunut mutta kehitysvaraa on vielä rutkasti jäljellä.

Yhteiskunnan rakenteet ja etenkin ihmissuhteet ovat menneet entistä mutkikkaammiksi. Kaiken paineen keskellä ihmisten huomio keskittyy yhä enemmän erilaisiin ongelmiin ja sitä kautta omaan itseen. Toisten huomioiminen ja jopa ystävyyssuhteiden hoitaminen jäävät helposti taka-alalle. Ja juuri niitä tarvitsemme selviytyäksemme erilaisista paineista.

Hyvän palautteen antaminen on parhaasta päästä lähimmäisen huomioimista. Arvostelu ja tuomitseminen tai vaikeneminen onnistuu kaikilta mutta hyvän palautteen antamiseen tarvitaan selkärankaa ja on haaste johon jokaisen pitäisi tarttua. 

Yleensä hyvän palautteen antaminen ajatellaan tulevan ylhäältä ja alaspäin, esimerkiksi siten että vanhemmat antaa palautetta lapsilleen, opettajat oppilailleen, työnantaja työntekijälleen ja niin edelleen. Mikään ei kuitenkaan kiellä toimimasta myös toisinpäin. Opettajaa ei vahingoita, jos hän joskus kuulee että olet tajunnut uuden jutun juuri hänen ansioistaan. Äiti ei sairastu siihen, vaikkakin saattaakin hetkellisesti järkyttyä, kuulleessaan kiitosta vaikkapa pyykin pesemisestä. Että silleen.

Rohkeasti vaan hyvää palautetta kehiin…

Mukavaa päivää kaikille, ootte ihan oikeesti mukavia ettekä riiviöitä. Aloitus oli tsoukki.

Ettei veto loppuis

Hyvää huomenta!

Noustessani aikaisin aamulla huomasin yllätyksekseni, että kello on kymmenen. Jaa, että mitenkä se oli mahdollista? No siten, että seinäkellosta oli loppunut veto illalla kymmeneltä ja siinä se tökötti paikallaan.

 

Ensimmäinen reaktioni oli että mites se nyt jo on seisahtunut. Justiinhan minä sen vedin täyteen vetoon. Tarkemman pohdinnan jälkeen tajusin ettei se nyt kumminkaan niin justiin ollut. Aika vaan menee niin kovaa.

Valitettavasti meidän oman jaksamisen ja huoltamisen kanssa tilanne on usein yhtä petollinen. Justiinhan mä olen syönyt, huilannut, pitänyt lomaa, käynyt lääkärintarkastuksessa, kuntoilemassa, uimassa, kävelyllä ja niiiiiin edelleen. Kuulostaako tutulta? Tarkempi pohdinta kuitenkin paljastaa  että onhan siitä nyt sittenkin kulunut aikaa vähän enemmän.

Itsensä huoltamiseen pitää ottaa aktiivinen ote. Kirjoitan tämän ennenkaikkea itselleni mutta kokemuksesta tiedän, että muutama muukin on kanssani samoilla linjoilla. Ja vaikka tämä aihe ei nyt oikein nappaa eli asiat on kunnossa niin tallenna tämä silti henkiseen selkäreppuun – saatat tarvita sitä tulevaisuudessa.

Elämän-peli on arvokas ja ainutlaatuinen juttu – siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Varaelämiä ei ole kuin tietokonepeleissä. On vain yksi elämä ja sen hoitamiseen ja huoltamiseen kannattaa suhtautua alusta asti vakavasti. Formula-asiantuntijan kommenttia vielä lainaten. Ensimmäisessä mutkassa kisan voi ainoastaan hävitä.

Tässäpä tämä. Säilyttäähän elämänkellonne hyvä vedossa ja oikeassa ajassa!

Kokeneen oppaan matkassa

Jokin aika sitten minulla oli mahdollisuus olla perheeni kanssa lomamatkalla. Matkaan kuului opastettuja retkiä, joissa tutustuimme muun muassa moniin mielenkiintoisiin ja historiallisesti merkittäviin kohteisiin.

Jossain vaiheessa aloin miettiä, miten tärkeä osuus oppaalla oli siinä millaisen annin saimme retkipäivistä. Ihailin sitä ammattimaista tapaa, jolla oppaamme vältti ruuhkia, ratkaisi yllättävät tilanteet ennen kuin kaikki edes huomasi mitä tapahtui, piti meidät aikataulussa ja vei meidät kohteisiin usein siten, että olimme paikalla ennen muita, kuin sattumalta. Saimme keskittyä itse asiaan, eikä meidän tarvinnut murehtia muuta kuin siitä että pysyimme mukana.

Toinen mykistävä piirre oppaassa, loistavan teknisen pelisilmän lisäksi, oli  hirmuinen tietomäärä, joka yhdistyi verbaalisesti lahjakkaaseen ulosantiin. Opas jakoi tietoa 30 vuoden kokemuksella sopivissa paloissa. Ja kuin pisteenä oppaan ammattitaidolle hän huomioi reittivalinnoissaan jopa valon vaikutukset kohteisiin, ja tämäkös oli mannaa tällaisella harrastajakuvaajalle. Digikameran giganen kortti jo voihki kun korkearesoluutiokuvien määrä ylitti 500.

Mikä on tämän päivänavauksen tällainen henkevä pointti?

Järjestä elämäsi hyvän ja kokeneen oppaan seuraan, silloin homma pelittää parhaiten ja saat elämästäsi ja elämääsi parhaan sisällön.

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh. 8:12