Hyvää ruokaa riittävästi, kiitos

Veljeni oli ehkä kymmenen vanha kun hän ison veljensä avustuksella sai lemmikikseen variksenpojan. Kauniina alkukesän päivänä hän syötti jatkuvasti suu auki ruokaa vaativaa varistaan vetisellä pullamössöllä. Kuinkas ollakaan paikalle sattui mainittu isoveli, joka neuvoi antamaan ruokaa niin paljon kun varis vaan haluaa. Niinpä mössövelli syötettiin viimeistä pisaraa myöden lintuparalle. Jos ruokintaohje ei ollut hyvä, niin ei ollut toiminta sen jälkeenkään. Viisaamman ja isomman oikeudella vanhin veljeni otti linnun käsiinsä ja tempaisi varisparan kaksin käsin jalkojensa välistä korkealle ilmaan sanoen että nyt sitten lentämään. Ja voi sitä itkua mikä syntyi tästä matemaattisestikin mahdottomasta yhtälöstä. Linnun heikko lentokyky suhteessa sen kasvaneeseen massaan ja maanvetovoimaan aiheutti sotkuisen alas putoamisen ja traagisen kuoleman.

Tämä dramaattinen lapsuusmuisto tuli mieleeni pohtiessani sitä mediatulvaa, joka vyöryy vastustamattomasti elämäämme kaikista mahdollisista välineistä. Mietin miten paljon oikein pystymme vastaanottamaan tätä kaikkea. Eritoten kun niin raskaan sarjan uutisien kuin kevyempien hömppäkanavien kärjet ovat lähes kokonaan ikävissä, pelkoa ja jopa ahdistusta aiheuttavissa uutisissa. Vastaanottokyvyn ohella mietityttää myös se, miten tällainen mediamössön yliannostus vaikuttaa meidän toiminnalliseen "lentokykyymme" elämän arjessa. Kysymys on omasta, läheistemme ja lopulta koko yhteiskunnan hyvinvoinnista.

Tämän kaiken lopputuloksena tulin siihen tulokseen, että haastan meitä arvioimaan ja muuttamaan mediaruokailutottumuksiamme. Meidän ei ole pakko jatkuvasti suu auki medianmössövellin suuntaan. Voimme valita mitä syömme ja kuinka paljon. Viisaiden ihmiset opetukset sielunhoidosta ja terapiasta sekä omat kokemuksetkin kiteytyvät tässäkin asiassa vanhaan sanontaan "olet mitä syöt". Ikävät uutiset ja mediavälineet kyllä odottavat, ja väitän että pienemmilläkin annoksilla pärjää ja voi jopa paremmin. Vastaavasti voimme ravita itseämme enemmän esimerkiksi liikunnan, levon, seurakuntayhteyden, taiteen, kirjallisuuden, ystävien, hyvien harrastusten ja tekojen tekemisen ravinnolla. Samalla on varmaa että myös ulospäin levittämämme vaikutus muuttuu positiivisemmaksi.

Yksi hyvä linja arvioida ja kehittää omia ruokailutottumuksia voi löytyä vanhemmilta ihmisiltä tai jo edesmenneiltä. Ainakin minun läheltä löytyy useita, joiden henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin hoitamisesta kannattaisi ottaa enemmän mallia. Esimerkiksi edesmennyt tätini ammensi pääasiallisen ravintonsa sisäiseen hyvinvointiinsa ja poikkeuksellisen kiitolliseen elämänasenteeseensa Raamatusta ja Jumalan kanssa kahden olemisesta. Toisaalta myös luonto ja sen tarjoama hiljaisuus on - ja on ollut - monille paikka purkaa sisäistä kuormaa ja latautua arjen haasteisiin.

Hiljaisissa ravintoarvioissani tein jo oman välitilinpäätöksen. Haluan irrottautua negatiivisesti varautuneesta mediasta ja muuttaa tottumuksieni painopistettä siihen suuntaan, josta itsellä ja läheisillänikin on parhaat kokemukset. Käytännössä se tarkoittaa vähemmän internettiä, enemmän Jumalan läsnäoloa, liikuntaa, lepoa ja ystäviä.

Mitä sinä aiot tehdä elämäsi ravintosisällön suhteen, saatko hyvää ruokaa riittävästi?

Arvioi ja tee, vaikka pieniäkin, tarkennuksia ruokailutottumuksiisi. Jos tuntuu hankalalta pyydä apua, ihmisiltä tai Jumalalta. Uskon ja tiedän, se toimii!