Hyvää huomenta!
Oletko kuullut väitteen ”virheistä oppii”?
Niin minäkin, ja tuo pitää varmasti paikkaansa. Johtajuuskoulutuksen yksi periaatteista on jopa rohkaista virheisiin ja tietysti niistä oppimisiin. Periaate istuu kuin hansikas etenkin suomalaiseen johtamiskulttuuriin – me kun olemme useidenkin tutkimusten valossa erinomaisen innokkaita keskittymään virheisiin.
Tänä aamuna haluan kuitenkin herättää kysymyksen mistä muusta voi oppia?
Otan avuksi Raamatun. Muistatte varmaankin kaikki kertomuksen tuhlaajapojasta. Kaveri otti isältään ennakkoperinnön ja pisti niin sanotusti haisemaan. Jossain vaiheessa kun kaikki oli mennyt ja elämä oli heittänyt pojan katuojaan, Raamattu kertoo, että hän muisti miten hyvin kaikki oli isän kodissa - ja niin hän teki päätöksen palata.
Oppimisprosessin painotus ei olekaan virheessä vaan siinä miten kaikki oli ennen virheellistä valintaa. Toisaalla Raamatussa on tähän liittyvä upea kohta, jossa rohkaistaan virheen tehnyttä muistamaan mistä on langennut ja tavoittelemaan sitä olotilaa. On mielenkiintoista huomata, ettei tässäkään kehoteta muistelemaan sitä mihin on langennut vaan mistä.
Elämä on haasteellinen laji, jossa jokainen tekee virheitä – isoja ja pieniä. Virheistä kannattaa oppia eikä niihin kannata jäädä. Oppimisen kannalta on tärkeää kiinnittää enemmän huomiota myös hyviin asioihin ja onnistuneisiin valintoihin. Mietippä seuraavan kymmen sekunnin aikana kolme asiaa, jotka sinulla on nyt hyvin tai valintoja joihin olet tyytyväinen.
....
Hienoa. Toivon, että sieltä löytyi terveyttä, turvallisuutta, tärkeitä ihmisiä, jumala-suhdetta, hienoja harrastuksia ja upeita kokemuksia. Pidä näistä kiinni ja tavoittele lisää tämänkaltaista. Jos johonkin myönteiseen asiaan elämässä on ote kadonnut pyri uudestaan sitä kohden.
Tuhlaajapoika kertomus päättyi hyvin. Itseasiassa paremmin kuin paluumatkalle lähtenyt poika osasi edes ajatella. Näin käyköön myös sinulle.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille!
Keittelen perheelleni usein aamupalaksi ruispuuroa. Toivon, että terveellinen ruispuuro yhdessä leppoisten aamutoimien kanssa antaa hyvän alun päivän haasteisiin. Ruispuuron lisäksi "haudutan" säännöllisesti päivänavauksia yläkoulun ja lukion oppilaille. Tavoite on samansuuntainen - tarjota eväitä elämän haasteisiin. Ruispuuroa-blogiin tallentelen hiljalleen vanhoja ja uusia päivänavauksiani omaksi ja mahdollisesti muiden elämän evästä tarvitsevien iloksi.
perjantai 24. helmikuuta 2012
Ystävyyttä tuhkakeskiviikkona
Tänään on tuhkakeskiviikko. Päivä on yksi läntisen kristikunnan merkkipäivistä, joka käynnistää pääsiäiseen valmistavan paaston ja katumuksen ajan. Tuhka-liite viittaa Raamatussa esiintyvään tuhkan sirotteluun, jota tehtiin katumuksen ja parannuksen teon merkkinä. Tuhkakeskiviikosta on Pääsiäiseen 40 päivää.
Viime viikolla vietimme ystävänpäivää. Mielestäni tämä päivä on niin tärkeä, että sitä tulisi viettää vähintään kerran kuukaudessa. Ystävyyteen panostaminen on tärkeä osa meidän jaksamistamme ja henkistä hyvinvointiamme.
Poimin seuraavan kertomuksen ystävyydestä ystäväni
facebook-sivulta.
LUOTTAMUKSEN ARVOINEN YSTÄVÄ
Ensimmäisessä maailmansodassa eräs englantilaissotilas katsoi kauhistuneena miten hänen elinikäinen ystävänsä kaatui hyökkäyksessä konekiväärituleen. Joukkue joutui perääntymään. Sotilas pyysi luutnantilta, että hän saisi hakea ystävänsä pois ”ei-kenenkään-maalta”. Luutnantti antoi luvan, mutta lisäsi: ”Se tuskin kannattaa. Kaverisi on luultavasti jo kuollut, ja saatat itsekin kuolla turhan takia.”
Sotilas ei välittänyt varoituksista ja kuin ihmeen kaupalla hän pääsi kaverinsa luokse, nosti tämän harteilleen ja haavoittui itsekin kompuroidessaan takaisin. Luutnantti auttoi heidät turvaan ja totesi samalla, että sotilaan ystävä oli kuollut.
- Otan osaa. Mutta minähän sanoin että se ei kannata. Ystäväsi on kuollut ja sinä olet vakavasti haavoittunut.
- Kyllä se kannatti, sotilas vastasi.
- Miten niin kannatti?, luutnantti ihmetteli.
- Kyllä se oli sen arvoista, sotilas toisti.
- Kun pääsin ystäväni luokse, hän oli vielä hengissä ja sanoi: ”Jim, minä tiesin että sinä et jättäisi.”
Liittäisin tämän kertomuksen tuhkakeskiviikon sanomaan katumuksesta ja parannuksen tekemisestä. Haastan meitä arvioimaan ystävyyssuhteidemme merkitystä ja sitä miten niitä hoidamme.
Arviointi on tärkeä käynnistää vaikka kysymyksellä millainen ystävä minä olen? Jospa tuhkakeskiviikko voisi näin käytännöllisellä tavalla tulla meitä lähelle ja tukea meitä tarkistamaan suhdettamme ei vain Jumalaan vaan myös lähimmäisiimme.
Ystävällistä päivää jokaiselle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)