Kuvamanipulaatio



Kävimme Onnin kanssa vähän vierailla aluevesillä : )

Huomenta!

Joku vuosi sitten Reuterss-lehden toimittaja sai potkut kun kävi ilmi, että hän oli manipuloinut julkaistua uutiskuvaa. Toimittaja oli dramatisoinut pommituksen tuhoista ottamaansa kuvaa kuvankäsittelyohjelmalla siten, että tuhot näyttivät laajemmalta, savupilvet synkemmältä jne. Huijaus paljastui nopeasti, sillä harjaantumattomampikin silmä erotti kopioidut rakennukset ja pilvenmuodot. Kenkää tuli ja valokuvaaja-toimittaja sai etsiä uusia töitä.

Kuvahuijaus on ollut esillä monesti sen jälkeenkin. Ja onko tuo ihme kun nykyaikaiset ohjelmat osaavissa käsissä antavat mahdollisuuden väärentää mitä tahansa. Vähänkin poikkeavampaa kuvaa katsoessa herää entistä useammin epäilys kuvamanipulaatiosta. Kuvan aitoudesta voi olla varma vain jos on ollut itse paikalla, eikä aina edes silloinkaan.

Tiedätkö mikä on yksi eniten manipuloitu kuva maailmassa? Mona Lisa? - ei. Urho Kekkonen? – ei.

Väitän, että se on ihmisten mielessä oleva kuva Jumalasta. Alkuperäinen kuva Jumalasta löytyy vieläkin Raamatusta. Räikeimpiä manipulointeja ovat väitteet, ettei Jumala ole kiinnostunut yksilöihmisen elämästä, ajattelusta ja toiminnasta. Nämä manipuloijat ansaitsisivat kenkää tästä huijauksesta mutta Jumala rakastaa heitäkin eikä monota heitä. Muita törkeitä väärennöksiä ovat väitteet ettei Jumalaan voi olla yhteydessä tai että emme tarvitse häntä. Miljoonien ihmisten oma kokemus paljastaa nämä manipuloinnit. Aito ja todellinen kuva Jumalasta on, että Hän on kateuteen asti kiinnostunut meistä ja halukas elämään meidän kanssamme ja auttamaan meitä joka päivä.

Tsemppiä tähän päivään

Ystävyydestä ja luottamuksesta

Hyvää huomenta!

Saanko esittää sinulle kysymyksen? No ei se mitään, kysyn kuitenkin: millainen on hyvä ystävä? Veikkaan, että suurin osa vastaajista sanoi tai ajatteli, että hyvä ystävä on luotettava!

Olen saanut avioliiton hoitamiseen hyviä ohjeita, joista yksi sopii myös ystävyyden hoitamiseen. Sovellettuna ohje kuuluu: "Älä kysy onko ystäväsi ihanneystävä vaan oletko sinä ihanneystävä hänelle." Joskus on terveellistä katsoa peiliin ja kysyä: olenko minä ihanneystävä? Muiden ystävyydestä ja luotettavuudesta meillä on varmasti juttuja jaettavaksi asti mutta olenko minä luotettava ystävä?

Puhutaanpa luotettavuudesta. Luottamuksen piiri laajenee iän myötä. Ensin luottamusta opetellaan kotona ja pian sukulaisten ja naapurin kakaroiden kanssa. Koulun myötä mukaan tulevat opettajat, harrastuskuviot, opiskelumaailma, ensimmäiset työsuhteet, parisuhde ja niin edelleen. Luottamusta on verrattu usein pankkitiliin. Asioimme luottamustilillämme joka päivä. Pidetyt lupaukset ja vastuullisuus asioiden hoitamisessa tuovat tilille plussaa. Tuttu sanonta pitää paikkansa: luottamusta ei anneta, se on ansaittava. Luottamustilin haaste on miinustapahtumat, jotka ovat aina suuria. Tämä johtuu siitä, että luottamuksen menettäminen on paljon helpompaa kuin sen ansaitseminen. Luottamus kun ei ole kuin tietokonepeli, jossa kolmen kuoleman jälkeen voi aloittaa kaiken alusta.

Olenko minä luotettava -kysymyksen kanssa kannattaa olla rehellinen. Luottamusta ei voi ruveta harjoittelemaan joskus tulevaisuudessa. Kyllä minä sitten Nokian pääjohtajana tai hiussalongin johtajattarena osoitan olevan luottamuksen arvoinen. Luottamus on opittava arjessa pienempien asioiden keskellä. Luotettavuutesi ratkaisee elämäsi asioita enemmän kuin uskotkaan. Edes kouluarvosanasi eivät auta, jos luottamustilisi näyttää pieniä tai negatiivisia lukuja.

Luottamuksen rakentamiseksi ja säilyttämiseksi ystävyydessä on tarjolla hyviä välineitä. Jaan tässä omien kokemuksieni pohjalta pari parasta. Ensimmäinen on avoimuus. Vaikeita asioita ja mahdollisia epäonnistumisia ei hyvä peitellä vaan ne kannattaa ottaa ajoissa ja avoimesti esille. Puhumalla asiat selviävät - nykyäänkin -  jos eivät heti, niin ainakin lähtevät parempaan suuntaan, sillä avoimuus rakentaa luottamusta. Toinen luottamuksellisista elämää rakentava väline on rukous. Mitä vaikeampi tehtävä tai vastuualue sitä enemmän kannattaa turvautua rukoukseen. Jumala-todellisuuden kokeminen arjen tehtävissä ja haasteissa on vaan niin mahtava, avoimuutta ja luottamusta vahvistava juttu, että sitä kannattaa etsiä ja vaalia.

Tässähän näitä ajatuksia yhdelle aamulle. Hyvää tätä päivää!


-

Hiekkaan kirjoitettua, kiveen hakattua

Sain seuraavan kertomuksen kiertokirjeenä. Kuka lieneekään tehnyt ja matkaan laittanut - kiitos sinulle!

Tarina kertoo ystävyksistä, jotka vaelsivat halki autiomaan.

Yhdessä vaiheessa matkan aikana ystävykset joutuivat sanaharkkaan ja alkoivat riidellä. Riitely loppui, kun toinen läpsäisi toista. Ystävä, jota toinen löi, oli surullinen. Sanaakaan sanomatta hän kirjoitti hiekkaan:

"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI LÖI MINUA"

Toinenkin oli kovin pahoillaan. Ystävykset sopivat riidan ja jatkoivat matkaa, kunnes tulivat keitaan luo. Siellä oli lähde, jossa ystävykset päättivät kylpeä. Se, jota toinen oli lyönyt, luiskahti kiveltä ja oli hukkua lähteeseen, mutta ystävä ehti pelastaa hänet. Kun ystävistä se, joka oli meinannut hukkua, palautui kokemuksestaan, kaiversi hän kiveen:
"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI PELASTI HENKENI"

Se ystävistä, joka oli lyönyt toista ja myöhemmin pelastanut tämän, kysyi: Kun löin sinua, kirjoitit hiekkaan, ja nyt hakkasit sanat kiveen. Miksi?"

Toinen ystävistä vastasi: "Kun joku tekee meille jotain pahaa, se pitäisi kirjoittaa hiekkaan, jotta anteeksiannon tuulet voivat viedä kirjoituksen mukanaan. Mutta kun joku tekee meille jotain hyvää, meidän tulisi kaivertaa se kiveen, jottei kukaan voisi pyyhkiä sitä pois ja unohtaa"...

Opettele kirjoittamaan surusi hiekkaan ja kaivertamaan onnesi kiveen.

Lähetä tämä kirje niille, joita et koskaan unohda. Ellet lähetä tätä kenellekään, se voi tarkoittaa sitä, että sinulla on liian kiire elämässäsi, jolloin helposti unohdat ystäväsi.

MUISTA VARATA AIKAA ELÄMISEEN!