Hyvää huomenta!Istuin tämän viikon maanantaina Pyhätunturin huipulla kelopuun päällä. Ihailin kolmea asiaa - aurinkoa, hiljaisuutta ja maisemia. Hetkellä oli voimia antava vaikutus. Täällä etelämpänä lumien sulamisen jälkeen luonto on alaston. Koirien jätökset, kuivuneet lehdet ja eloton nurmikko on karua katseltavaa. Onneksi kevät osoittaa luonnosta myös toisen puolen. Uusi elämä voittaa ja luonto herää.

Ihminen elää myös eri vaiheita. Joskus maisemat ja tunnelmat ovat upeat mutta välillä elämän karut vaiheet aiheuttaa masennusta jopa pahoinvointia. Tänäänkin läheltämme löytynee kaikki tunneskaalat.

Raamattu esittelee monta ihmistä, joita Jumala kohtasi vaikeissa tilanteissa. Avun taustalla ei ollut sattumanvarainen Jumalan ”autanpa tänään vähän tuota kaveria” -oikku vaan pysyvään lupaukseen perustuva toiminta. Minäkin voisin kertoa monista ihmisistä, joita Jumala on auttanut ja lohduttanut elämän karuissa hetkissä. Periaate on edelleen sama – Jumalan lupaus huolenpidosta.

Miten Jumalan huolenpidosta pääsee sitten osalliseksi? Vastaus on yksinkertainen. Antamalla, joskus jopa raivaamalla tilaa Jumalan rajattomille mahdollisuuksille. Jumalan sanoja lainaamalla vastaus on: ”Lähestykää minua niin minä lähestyn teitä”.

Rohkeasti kevättä ja uutta elämää kohden!