Viime viikolla puhuimme miten voimme oppia virheistä mutta myös hyvistä ja onnistuneista valinnoistamme. Esimerkkinä käytin Raamatun kertomusta tuhlaajapojasta. Aihe oli sen verran herkullinen, että jatkan vielä muutamalla ajatuksella siitä.
Kuka oli kertomuksemme päähenkilö? Koska kertomus tunnetaan nimellä tuhlaajapoikakertomus on yleisin väite, että kertomuksen päähenkilö on tämä tuhlaajapoika. Näin ei kuitenkaan ole. Viimeksi asian vahvisti minulle juutalaiseen kulttuuriin paneutunut kansan raamattuseuran työntekijä Ilkka Puhakka. Kertomuksen päähenkilö ei myöskään ollut kotiin jäänyt, näennäisesti isää miellyttävä ja lopulta perin katkera velipoika, joka seurasi kulmien alta velimiehensä paluun kunniaksi järjestettyjä pippaloita.
Kuten jo arvaatte, kertomuksen ehdoton päähenkilö on isä siitäkin huolimatta, että hänen toimintansa aiheutti valtavaa hämmenystä. Isä nimittäin rikkoi räikeällä ja häpeällisellä tavalla kaikkia mahdollisia käsityksiä ja periaatteita, joita juutalainen kulttuuri oli määritellyt isän asemasta ja suhteesta poikaan. Isä antoi pojalle vapaan tahdon, jolla poika sitten rikkoi isäänsä vastaan. Kaiken lisäksi isä oli valmis vielä antamaan hänelle kaiken anteeksi, ottamaan hänet takaisin yhteyteensä ja jopa tunnustamaan hänet edelleen lapsekseen.
Kertomuksen suurin opetus ei sisällykään siis tuhlaajapoikaan vaan isän rakkauteen ja anteeksiantamukseen. Kun elämässäsi tulee vastoinkäymisiä, vääriä valintoja sekä epäonnistumisia niin silloin on äärimmäisen tärkeä ja arvokasta muistaa, että rakkauden ja anteeksiantamuksen sanoma ja niiden kokeminen voittaa raskaimmatkin epäonnistumisen kokemukset ja auttaa pääsemään niistä eteenpäin.
Rakkautta, anteeksiantamusta ja hyväksytyksi tulemista voi kokea läheisimmiltä ihmisiltä mutta konkreettisesti myös taivaalliselta isältä, josta alkuperäinen kertomus ensisijaisesti meitä muistuttaa.
Erinomaista keskiviikkopäivää teille jokaiselle!
