Ystävyydestä ja luottamuksesta

Hyvää huomenta!

Saanko esittää sinulle kysymyksen? No ei se mitään, kysyn kuitenkin: millainen on hyvä ystävä? Veikkaan, että suurin osa vastaajista sanoi tai ajatteli, että hyvä ystävä on luotettava!

Olen saanut avioliiton hoitamiseen hyviä ohjeita, joista yksi sopii myös ystävyyden hoitamiseen. Sovellettuna ohje kuuluu: "Älä kysy onko ystäväsi ihanneystävä vaan oletko sinä ihanneystävä hänelle." Joskus on terveellistä katsoa peiliin ja kysyä: olenko minä ihanneystävä? Muiden ystävyydestä ja luotettavuudesta meillä on varmasti juttuja jaettavaksi asti mutta olenko minä luotettava ystävä?

Puhutaanpa luotettavuudesta. Luottamuksen piiri laajenee iän myötä. Ensin luottamusta opetellaan kotona ja pian sukulaisten ja naapurin kakaroiden kanssa. Koulun myötä mukaan tulevat opettajat, harrastuskuviot, opiskelumaailma, ensimmäiset työsuhteet, parisuhde ja niin edelleen. Luottamusta on verrattu usein pankkitiliin. Asioimme luottamustilillämme joka päivä. Pidetyt lupaukset ja vastuullisuus asioiden hoitamisessa tuovat tilille plussaa. Tuttu sanonta pitää paikkansa: luottamusta ei anneta, se on ansaittava. Luottamustilin haaste on miinustapahtumat, jotka ovat aina suuria. Tämä johtuu siitä, että luottamuksen menettäminen on paljon helpompaa kuin sen ansaitseminen. Luottamus kun ei ole kuin tietokonepeli, jossa kolmen kuoleman jälkeen voi aloittaa kaiken alusta.

Olenko minä luotettava -kysymyksen kanssa kannattaa olla rehellinen. Luottamusta ei voi ruveta harjoittelemaan joskus tulevaisuudessa. Kyllä minä sitten Nokian pääjohtajana tai hiussalongin johtajattarena osoitan olevan luottamuksen arvoinen. Luottamus on opittava arjessa pienempien asioiden keskellä. Luotettavuutesi ratkaisee elämäsi asioita enemmän kuin uskotkaan. Edes kouluarvosanasi eivät auta, jos luottamustilisi näyttää pieniä tai negatiivisia lukuja.

Luottamuksen rakentamiseksi ja säilyttämiseksi ystävyydessä on tarjolla hyviä välineitä. Jaan tässä omien kokemuksieni pohjalta pari parasta. Ensimmäinen on avoimuus. Vaikeita asioita ja mahdollisia epäonnistumisia ei hyvä peitellä vaan ne kannattaa ottaa ajoissa ja avoimesti esille. Puhumalla asiat selviävät - nykyäänkin -  jos eivät heti, niin ainakin lähtevät parempaan suuntaan, sillä avoimuus rakentaa luottamusta. Toinen luottamuksellisista elämää rakentava väline on rukous. Mitä vaikeampi tehtävä tai vastuualue sitä enemmän kannattaa turvautua rukoukseen. Jumala-todellisuuden kokeminen arjen tehtävissä ja haasteissa on vaan niin mahtava, avoimuutta ja luottamusta vahvistava juttu, että sitä kannattaa etsiä ja vaalia.

Tässähän näitä ajatuksia yhdelle aamulle. Hyvää tätä päivää!


-